Wäinämöinen
Sarjakuvasukupolvi, Jerry Cotton, jugend jargon.
Hampurilaisgrilliherkku, ranskalaisten raikas sence.
Sammy Babitzin ja Irwin, nuoren nassikan nasaalit.
Seitkytluvun muovimuodit, deodorantit dyyriit duschit.
Värimaailma niin vapaa, vapaa kasvu lastentarhan.
Jengi jolkkas halki kartsan jenkkirassiin jemmapiiloon.
Hurriganes hurja joukko, Popeda niin potra poppoo.
Kajareista rokit irtoo, poikuus historiaan hiipuu.
Wäinämöinen varttuu kasvaa, muuttuu muoto iän tullen.
Heittää hiiteen instrumentit, nuoren miehen mielipelit.
Tarttuu vanhaan leuanluuhun, muistaa muikeen kielisatsin.
Kuusesta ja vaahterasta, vankka sarja puut kuin luuta.
Soiva peli pelatakseen, soittaekseen sorjat siivut.
Ottaa pelin polvellensa, nostaa soittopöydällensä.
Näppää teräskielen soimaan, soittaa soinnut soinnukkaasti.
Heittää ilmaan linjat oivat, melodiat maanmainiot.
Kuultaa salin sulosoinnuin, täyttää tilan ääniaalloin.
Yleisönsä nuoret vanhat, kaikenlaiset ihmiskorvat
kuulee äijän vanhan stoorin, kertomuksen pitkän kaaren,
missä kulki kerran vaari, mitä reppuun kertyi kerran.